Sen verta hyvä teksti ja samaistuin ni piti oikee rekisteröityä ja kirjottaa. Itellä aikoinaa samankaltanen tilanne 2pientä lasta puolivahingossa ja erohan siinä sitten tuli, kunnes vajaa vuoden kulutta erosta exä aloitti viestittelemään ja halusi palata yhteen. Itsellä ajatus ehjästä perheestä ym otti vallan ja muutin hänen asuntoonsa (VIRHE). ei kauaakaan kun tilanne oli siinä pisteessä että tavarani olivat rappukäytävässä ja jouduin muuttamaan isäni sohvalle(2kk) kunnes löydän asunnon. Ajatus että itse nukun isäni sohvalla ja kaverit elää "upeaa perhe elämää, rakentaa taloja ym" sai tuntemaan itsenä aika epäonnistujalta ja lisäksi sai taistella lasten huoltajuuksista ties kuinka monta vuotta joka todellakin oli raskasta, mutta asia joka piti pinnalla oli lapset(sain taistelua viikko/viikko systeemin). Mutta nyt tässä sitä ollaan pian 7 vuotta uuden avopuolison kanssa ja lapset menevät jo kovaa vauhtia alakoulun päätöstä. JOTEN ei muutaku tsemppiä sinne ja kyllä se elämä viel voittaa!