Länsimaiden poliittisessa piirissa on erittäin helppo olla natsi tai joku Richard Spencer, mutta paljon vaikeampaa olla maltillinen ihminen joka ei vaan tunne että inhimmillisyys kehyttäisi haluamaan ISIS-terroristeja maahan, tai että lapsien kastraatio LKGB+ ideologian nimissä olisi hieno juttu.

Vihervassarien, koko valtamedian, kaikkien valtaa pitavien narratiivissa normaalien ihmisten maltillista oppositiota hörhöilyyn ei saa olla olemassa, joten kaikki Kokoomuksesta oikealle sijoittuvat tahot ovat heidän esittamassa mielikuvassa joko natseja tai piilonatseja.

Sellainen näkökulma saattaa tietysti motivoida vihervasemistoaktivisteja ja pelottaa joitakin päättämättömia. Samaan aikaan tekee varsin mahdottomaksi normaalin poliittisen keskustelun ja kompromissien etsinnän. Maltillisia ihmisia työnnetään aina pidemmälle poliittisin äärilaitoihin, sillä heille kohdistuu painetta molemmilta puolilta, mutta harva haluaa edes tunnistaa maltillisen opposition oikeellisuuden.

Jos vasemmistolaisen valtavirran mielestä ei ole väliä, oletko Hitleria ihannoiva väkivaltainen natsi tai sua ei vaan hirveästi miellyta Euroopan islamisaatio, niin onko se ihmeellista, että he ihmiset kokevatkin natsien olevan heidän etuja parhaiten ja koviten edustava taho?

Vassarien mielestä tälläinen kehitys näyttää olevan ihan jees, sillä maltillisen opposition epääminen ja maalittaminen saa poliittisien valintojen näyttämään valekahtiajaolta joko heidän tai oikeiden natsien välillä -- mistä on aika helppo argumentoida.