Se on vaikea sanoa, tuleeko tulevaisuus olemaan elämisen arvoinen. Mutta. Olin itse kymmenisen vuotta sitten todella huonossa paikassa henkisesti. Olin lähellä lähteä. Nyt kun ajattelen aikaa tuon tilanteen ja nykyhetken välillä, kauhistelen entiselle itselleni ja olen samalla todella kiitollinen että katsoin tilanteen loppuun. Se mikä minulla auttoi oli vertaistuki & lääkitys.

Masennus ja merkityksettömyyden tunne ovat perseestä. Molemmat saa sut hyökkäämään itseäsi vastaan pääsi sisällä. Mutta toinen on suht yleinen, hoidettavissa oleva sairaus, eikä sitä toistakaan tarvitse ajatella jatkuvasti. Elämässä on niin paljon kokemisen arvoisia juttuja, ettei minua ainakaan saa täältä pois vapaaehtoisesti.

Jos masentaa, älä ylikäytä päihteitä. Syö niin terveellistä kun voit, liiku paljon vaikka ei yhtään huvittaisikaan, ja puhu. (Vaikka sitten lääkärille.)