Joskus nuorempana jonnena oltiin kaverin kanssa teltalla järven rannalla aikalailla metsässä tutulla seudulla. Kyseessä oli soittunut metsäjärvi joka oli ehkä joskus ollut hyvä kuntoinen järvi. Järvi jotakuinkin U-kirjaimen muotoinen ja niemen kärjessä kallion päällä oli mökki, äitini mukaan ollut siellä aina ja hänen tietojensa mukaan rakennettu joskus 1850 kun järvi oli vielä paaljon isompi.

Ensimmäisenä päivänä saavuttuamme sinne etsittiin teltalle tasainen paikka läheltä vettä mihin saa laitettua tulet. Ekana päivänä ei juurikaan jaksanut kalastaa, tutkittiin ympäristöä, käytiin uimassa, saatana mä muuten vihaan ahvenvitaa kun se kutittelee mahaa uidessa, illemmalla nuotio ja grillailua.

Seuraavana aamuna herättiin melko aikaiseen koska linnut ei osannut olla hiljaa, järven päällä vahva sumu vielä, kello oli hädin tuskin 5 aamulla. Ei muuta kuin kalastuskamppeet päälle ja kalaan. Meillä oli semmoiset perhostajan kelluntarenkaat ja räpylät millä oltiin suunniteltu siellä kulkevamme. Kelluntarengasta pumpatessa huomasin sumun hälvettyä ja auringon nostavan päätänsä että emme olleet yksin siellä järvellä, huikkasin kaverille että tuolla kaukana on joku varmaan verkoilla, kaveri katsoi ja tokaisi että "katoha vuan" savolaisittain.

Kalastus meni aivan mönkään, tultiin kaverin kanssa siihen tulokseen että järvessä ei taida olla edes kalaa, isoin hauki oli noin 200g joka jäi selästään kiinni vieheeseen. Me kun luulimme saavamme nuotio haukea, olin nimittäin kuullut niksin että kun hauen perkaa ja käärii märkiin sanomalehtiin niin sitä voi savustaa nuotion hiilloksella. No, olihan meillä evästä ja kahvia mukana. Iltapäivä oli aika kuuma ja kalastuskaan ei juuri kiinnostanut joten päätettiin että lähdetään kelluntarenkailla katsomaan järven toinen pääty ja otetaan vaikka pari keppanaa mukaan. Päästyämme mökin kohdalle huomasimme järven toisessa päässä taas sen veneen jossa oli joku. Mennääs jututtaa onko tullut kalaa ja lähettiin polskiin järven toiseen päähän.
Lähempää huomasimme että se on vanha parrakas ukko joka siellä nostaa verkkoa eikä se ole huomaavinaankaan meitä. Mitä lähemmäs päästään sitä läpikuultavammaksi se muuttuu ja sitä on vaikea nähdä muutenkin kun aurinko paistaa suoraan päin ja jossakin kohtaa se vain katosi, kaveri teki saman havainnon kuin minä, se ukko ja vene katosi. Emme keksineet mitään järkevää selitystä, naureskelimme myöhemmin teltalla että olemme tulossa hulluiksi, se olisi selittänyt tilanteen jos vain toinen olisi sen nähnyt. Totta puhuen mua vähän jopa pelotti, luotan mielenterveyteeni ja silmiini.

Illalla nuotio ja grillailua toivoen unohtaneeni jo päivällä tapahtuneen sekoiluin mutta se palas mieleeni aina kun ei ollut muuta mietittävää ja kauhukseni kaveri sanookin että tuolla mökissä on valot, ei se voinut olla vain kuvajainen. Helpotu tiedosta että siellä tosiaankin on joku, ehkä huonosti nukuttu yö sitten teki vain jonkun tempun, tai siihen on ainakin hyvä turvautua.
Pää rullaksi käärityn takin päälle ja hyvää yötä. Herää aamuyöllä torvimaiseen ääneen joka kantautuu jostain kaukaa, katso kaveria joka makaa silmät auki ja kysy mikä toi on, en tiedä mutta se on kuulunut ainakin kolmesti, ja kolmeen se jäikin.

Yö meni muuten hyvin jos sitä torven ääntä ei oteta laskuihin, olin pirteä ja virtaa täynnä valmiina lähtemään taas kalaan, sitähän tänne oltiin tultu tekemään. Polskikaa uimarenkailla taas lumpeikkojen reunustoja ja koittakaa välilä vähän syvemmältä, vaikka se olikin surullinen fakta että järvi oli syvimmillään varmaan 3metriä, ahvenvitaa ja kaislaa oli niin paljon että kuvana toimi melkein kokoajan minnow spoon ruohikko uistin. Kaveri viittelöi kädellään luokseen, katso, epäonnekseni huomasin taas sen vaarin ja veneen jota kaveri osoitti. Sanoin heti että tämä oli tässä, lähdetään pois täältä mutta kaverini ei pelännyt, häntä taisi jopa vähän kiinnostaa mikä se oli, itseäni ei liiemmin.
Lähdin vastahakoisesti kaverin perään kohti kuvajaista pysytellen miltei kaverin renkaassa kiinni koska no, olin aivan paskat housussa. Taas kävi niin että kuvajainen vain katosi, kaveri päätti että me menemme tutkiin tuon saaren, kysytään sieltä onko se nähnyt mitään omituista. Parit ripeät polskaisut ja oltiin rannassa jossa oli laituri ja puhki mädännyt vene jostain loistokkaammalta ajalta. Mökille vei suhteellisen umpeen kasvanut kinttupolku ja piha oli kuin viidakko, mutta siitä kulki polku horsmien ja nokkosten välistä. No, kuten arvata saattaa että mökki oli hylätty ja rämänä, kaiken lisäksi se oli palanut sisältä, oliko tulipalo meidän näkemä valo, no ei varmasti ollut, siitä oli jo aikaa kun se oli palanut asuin kelvottomaksi. Mökkiä tutkiessamme katsoimme ikkunasta josta näimme oman telttamme ja ette ehkä arvaakkaan kuka oli veneellä sen edessä nostamassa verkkoja. Tässä vaiheessa kaverinikin ahdistui ja sanoi että, nyt muuten lähetään ja miltei juoksimme juurakkoista polkua paljain jaloin kelluntarenkaille ja polskimme teltalle missä ei kuvajaista enää näkynyt. Sinä päivänä pakkasimme kamat kasaan ja häivyimme eikä olla menossa takaisin.