Tämä johtuu suoraan siitä, miten yliopistojen rahoitus on järjestetty.

Täydennän vielä, että yliopistoissa ei oikeastaan ole henkilökuntaa jonka tehtävänä olisi opettaa.

No, jatko-opiskelijalla voi vielä olla aikaa ja intoa pitää kurssi tai pari vuodessa, mutta jatko-opiskelijan pääasiallinen tehtävä toki on tehdä väitöskirjaan johtavaa tutkimustyötä.

Seuraavassa vaiheessa posdocit ovat sitten pätkätyöläisiä, ja seuraavan pätkän saaminen riippuu tutkimusnäytöistä, joten on oman uran kannalta lähes tuhoisaa, jos unohtuu tuhlaamaan liikaa aikaa opettamiseen.

Sitten "väliportaan" viroissa on joitan lehtorin virkoja, mutta niitä on yleensä pari hassua lehtoria per kokonainen laitos, joten pelkkien lehtorien varaan ei opetusta voi laskea vaikka lehtorit opettaisivat 100% ajastaan. Lisäksi jos lehtorin virassa on vähänkään kunnianhimoinen tyyppi, niin hän yrittää pyrkiä professoriksi, joten hän tarvitsee lisää tutkimusnäyttöjä. Joskus näkee ihmisiä joiden urakehitys on "jämähtänyt" tälle tasolle, ja tällainen rehtori on ehkä paras tyyppi pitämään peruskursseja, varsinkin jos hän oikeasti tykkää opettamisesta. Mutta vuosikymmen kuluttua hänen tietonsa saattavat alkaa jäädä jälkeen tieteen kehittymisestä, kun ei aktiivisesti tee omaa tutkimusta. Mutta peruskurssien kohdalla ei ehkä haittaa.

Professorin pääasiallinen tarkoitus on toimia "toimitusjohtajana", vetää tutkimusryhmää ja hankkia tutkimusryhmällä rahoitusta. Jos proffan rahoituksenhankita tyssää, niin tutkimusryhmässä voi olla muutama tai pitkälle päälle yli kymmenen jatko-opiskelijaa ja postdoccia, osalla näistä ihmisistä on perhe ja asuntolaina, ja kaikki joutuvat pellolle jos proffa ei onnistu hankkimaan seuraavaa kierrosta rahoitusta. Siinä voi muutaman tenttipalautteen antaminen jäädä proffalta kakkosprioriteetille.