Jes. Halusin välttämättä kommentoida tätä asiaa, mutta piti vaivautua tekemään poisheitto koska muutama tuttuni tietää reddit-nimeni.

Oon ollut ite lastensuojelun asiakkaana nyt vajaa neljä vuotta, josta päälle kolme vuotta huostaanotossa ja loput avohuollossa. Ensimmäiset lastensuojelun tapaamiset oli mulla kuitenkin jo ennen kuin niitä muistan, mutta ne tukitoimet (tää on muuten sana jota kaikki sosiaalityöntekijät viljelee joka paikkaan) oli kertaluontoisia eikä asiakkaana oltu sitten taas ennen kuin pahin tapahtui. Enkä tiedä olisiko ollut edes mahdollisuutta, asiat kun eivät sosiaalityöntekijöillekään selviä ennen kuin joku niistä ilmoittaa tai jotain tapahtuu.

No, millainen se lastensuojelu on? Sanotaanko että se on vaihtelevaa. Sosiaalityöntekijöiden naamat ja nimet ehtii muistua, mutta ei mulla ole ollut nykyistä ennen yhtäkään mun asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää joka olisi pysytellyt siinä virassa vuotta pidempää. Lyhyin kesti puoli vuotta, nykyinen on ollut pisimpään, nyt hiukan yli vuoden

Sosiaalitantat itsessään on ihan yhtä vaihtelevia. Ensimmäinen vastaava sosiaalityöntekijä joka määrättiin mun "keissiin" oli ihan typerä, ei uskonut mitään mitä puhuin, ei kuunnellut vaan puhui päälle ja kohteli muutenkin äärimmäisen alentavasti sekä mua että kaikkia muita asiassa mukana olleita. Vaihtoi onneksi naapurikaupunkiin, jolloin oma sosiaalityöntekijä vaihtui. Sit oli muutama sellanen perushyvä, joista ei oikeastaan ole jäänyt sen kummempia mieleen. Nykyinen on tosi hyvä. Kuuntelee, keskustelee, ymmärtää. On kyllä selkeästi oikealla alalla.

No, mitä ne ongelmat sitten ovat? Aiemmin mainitsinkin jo vaihtuvuuden, joka on varmasti eniten vaikuttava. Toinen mikä on ongelma, on ettei meidän mielipiteitä sosiaalityöstä juuri kuunnella, saatika että asioita kehitettäisiin.

Vaihtuvuus. Sosiaalityöntekijät vaihtuu vähän väliä. Silloin vaihtuu myös toimintatavat (joskus ne vaihtuu jopa ilman sossujen vaihtumista), mahdollisesti jopa aivan päinvastaiseksi. Jokaisen vaihtuneen työntekijän jälkeen kerrataan sama historia uusiksi ja toistetaan ne tismalleen samat asiat mitä on toistettu edellisellekin työntekijälle. Se kävi vielä ensimmäisellä kerralla, mutta se alkaa näin neljän-viiden kerran jälkeen hiukan turhauttaa. Sitten kun sosiaalityöntekijöillä on niin paljon "vastuulapsia", ei muisteta mitään. Asiakassuunnitelmat tehdään vähän "sinne päin", olipa mulla eräs työntekijäkin joka ei sen +6kk aikana ikinä muistanut mun nimeä oikein. Muiden mun keissiin liittyvien ihmisten, kuten sukulaisten nimien unohtaminen nyt taas ei ole mitenkään harvinaista.

Ja ne mielipiteet. Ei minulta, yhdeltäkään sukulaiseltani tai huostaanottoperheeltäni (varmistin asian vielä äsken!) ole kertaakaan tämän neljän vuoden aikana kysytty mitään palautetta tai mielipiteitä kunnallisen sosiaalityön toimivuudesta. Tai oikeastaan mistään muustakaan. Viime viikolla sain Pelastakaa Lapsilta (toimii huostaanotoissa kunnallisen sosiaalityön "tukena", järjestää mm. tapahtumia huostaanottovanhemmille ja muita tukitoimia) linkin kyselyyn, jossa kysyttiin yleisiä kysymyksiä elämästäni. Toivon että ne vastaukset ainakin menevät johonkin. Ymmärrän että kunnallisella puolella on vaikea saada palautetta tai muuta läpi herra isoherroille, mutta olisi se varmasti hyvä kysellä sosiaalityön asiakkaiden mielipiteitä. Paljon kehitettävää on.

Lisääkin ongelmia on, mutta viesti on jo nyt vähän liian pitkä. Jos nyt muutaman mainitakseni, rahanpuute ja sosiaalityöntekijöiden epävarmuus asioista (ei uskalleta työntekijöiden toimesta luvata mitään, kun ei tiedetä saadaanko lupa tai rahaa siihen).

Oho, tulipas pitkä. Saatan olla myös jo vähän myöhässä tähän kommenttikatjuun, mutta ei kai tässä auta. Kysykää kysymyksiä jos haluatte kysyä. En ole kaikkitietävä mutta enköhän silti osaa vastata ainakin joihinkin. Kiitos ja anteeksi.