Ääriliikkeet ja sananvapaus

06.03.2015

Väkivaltaan suuntautuneiden ääriliikkeiden matkiminen ja sympatisointi ovat valitettavasti levinneet jo koulumaailmaankin. Tosin onneksi tapaukset ovat vielä yksittäisiä. Merkit kuitenkin ovat selkeästi olemassa ja ne ilmenevät vihamielisenä asennoitumisena ja suvaitsemattomuutena vieraisiin kulttuureihin tai suvaitsemattomuutena suomalaiseen elämänmenoon.

Myös väkivaltaisesta ääriajattelusta on olemassa selkeitä merkkejä koulumaailmassa. Se ilmenee henkisenä tai fyysisenä väkivaltana. Oppilaitosten opettajista 19 prosenttia on tutkimusten mukaan kohdannut tällaista väkivaltaa. Sen yleisimpinä muotoina ovat olleet töniminen, lyöminen, kuristaminen ja potkiminen. Henkinen väkivalta on kuitenkin fyysistä väkivaltaa yleisempää ja se ilmenee nimittelynä ja jopa sosiaalisessa mediassa tapahtuvana nettikiusaamisena.

Edellä kuvatun ilmiön tunnistaminen tai varhainen puuttuminen on vaikeaa. Usein siihen myös puututaan liian myöhään. Vanhemmat ja opettajat eivät tunnista niitä heikkoja tai varhaisia merkkejä, jotka kertovat vaikkapa ääriliikkeiden ihannoinnista. Varmasti yleisin keino, millä myös lapsia ja koululaisia houkutellaan väkivaltaisten ääriliikkeiden pariin, on internet. Youtubessa pyörii kaikenalaisia videopätkiä hyvin kaikenlaisin tarkoitusperin.

Myös aikuiset ja erityisesti opettajat kaipaavat oikeaa tietoa ääriliikkeistä. Eikä pelkästään uskontoihin liitetyistä ääriliikkeistä vaan myös sen vastavoimana olevista ääriliikkeistä.

Kun puhumme ääriliikkeistä, sorrumme aivan liian usein stereotypioihin. Ääriliikkeistä kertomisen lisäksi tulisikin kertoa myös eri uskonnoista ja niiden opeista. Tietämättömyys onkin useimmiten kaiken suvaitsemattomuuden perussyy. Ääriliikkeiden takia leimaamme kokonaisia kansanryhmiä niin idässä kuin lännessä.

Hyvä yritys oikean tiedon levittämiseen on esimerkiksi Yleisradiossa lauantaisin illansuussa alkava koraanin lukeminen suomalaisille. Tiedän senkin, että joukko suomalaisia on jo etukäteen tuominnut tuon yrityksen tiedon levittämiseksi vaikka itse eivät ole lukeneet sanaakaan koraania.

Vastuullinen sananvapaus

Eurooppalaiseen ja suomalaiseenkin sanavapauteen näyttää iskostuneen tapa ja lupa olla räävittömiä ja loukkaavia. Herja saa lentää ja jos herjaa ei ymmärrä, on huumorintajuton tosikko. Toisen sanallinen ja jopa kuvallinen lyöminen on sallittua. Jopa julkinen mollaaminen on muotia. Tämä näkyy netin lisäksi myös suomalaisessa viihteessä. Mehän olemme siihen tottuneet.

Uskontoasioissa me suomalaiset ja protestantit Euroopassa olemme melko jumalattomia. Meille ei ole kovin ihmeellistä jos joku pilkkaa meidän uskonnollisia arvojamme tai uskonnollisia merkkejämme. Meidät on kasvatettu niin, että käymme yhä harvemmin kirkossa ja harvojen lapsetkaan enää pyhäkoulussa.

Sen sijaan Lähi-Idässä, niin juutalaisten kuin muslimien keskuudessa uskonnolliset arvot ovat suuressa kunniassa. Lapset kasvatetaan pienestä pitäen kunnioittamaan uskonnollisia arvoja ja vaalimaan päivittäisiä uskontomenoja. Lapsesta pitäen juurrutettuna uskonnolliset arvot ovat myös loukkaamattomia ja niiden loukkaaminen on anteeksiantamatonta.

Me eurooppalaiset tiedämme kyllä tämän. Miksi siitä huolimatta jonkun pitää mennä piirtelemään toisten uskonnollisia arvoja anteeksiantamattomasti loukkaavia kuvia? Sananvapauden nimissä. Missä oli piirtäjän/päätoimittajan vastuu? En voi millään hyväksyä niitä tekoja, jotka piirtämisen seurauksena syntyivät.  Mutta jos näissä tapauksissa sananvapautta olisi käytetty ns. vastuullisesti, emme olisi nyt syntyneessä verovarojamme syövässä puolittaisessa sotatilassa, josta ei hyödy kukaan.

Pekka Partanen apulaispoliisipäällikkö Itä-Uudenmaan poliisilaitos