Kyseisessä kultissa hommahan toimii pitkälti nimenomaan niin, että kaikki totuudet kerrotaan sinulle suoraan autoritäärisempien jäsenten toimesta säännöllisissä kokouksissa. Heille tämä virallinen totuus taasen tulee suoraan jenkeistä, jossa pieni ryhmä vanhemmanpuoleisia mieshenkilöitä päättää, minkälaisia ohjeita ja totuuksia lampaille milloinkin syötetään. Rivihihhulien ei näitä virallisia totuuksia tarvitse sen enempää itse kriittisesti pohdiskella omilla aivoilla, vaan kaikki otetaan suoraan vastaan.
Lapset osallistuvat myös kokouksiin, mutta lähinnähän ne totuus ainakin niille ihan pienimmille siirtyy omilta vanhemmilta, kun eihän joku viisivuotias kovin hyvin jaksa keskittyä kuuntelemaan tuntikausia nuivaa höpinää hissukseen penkissä istuen.
Vanhemmilta saatujen totuuksien lisäksi on tosin ainakin joitain juttuja näistä kokouksistakin tosin jäänyt mieleen. Näistä ihan spesifisistä jutuista on jäänyt mieleen ainakin sellainen kerta, kun varoiteltiin jostain uudesta videopelistä jota täytyy välttää koska se on suurinpiirtein suoraan saatanalta kotoisin, tai jotain vastaavaa. Videopeleistä innostuneena penskana tuo kyseinen varoitus säikäytti aika hyvin.
Muutenkin silmät on pidettävä auki saatanallisten vaikutteiden välttämiseksi, ja niitähän löytyy ihan jokapaikasta. Aina eivät ole edes ihan itsestäänselviä, kuten vaikka huumeet tai uhkapelaaminen, joten pitäkäähän silmät auki ettette vahingossa päästä demoneita elämäänne. Tiesittekö että esim. smurffit tai Harry Potter ovat saatanan tekeleitä? Nyt tiedätte.
Maailmanloppua jehovan todistajat ovat innolla odotelleet jo pidemmän aikaa, ja ennusteita tarkoista ajankohdistakin on tehty vuosien varrella useita. Nämä toteutumattomat maailmanloput unohtuvat nopeasti, mutta kyllä se on sieltä kuulkaas kovaa vauhtia tulossa. Ihan kohta. Älkää turhaan tehkö mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia elämällenne, kyllä se ihan just tulee, hei. Kohta huomaatkin kun taivaalta sataa tulta ja eläintarhasta karannut leijona nassuttaa naapurin mummoa, kun se poloinen vääräuskoinen ei tajunnut hyväksyä Jehovaa sydämeensä. Maailmanlopusta ylipäätään oli paljon puhetta, ja paljon tuli nähtyä virallisissa julkaisuissa myös hyvin häiritseviä kuvituksia siitä, miltä se tulee näyttämään. Yritin näitä nopeasti googlailla, mutta en nyt ihan heti löytänyt ainakaan niitä pahimpia. Eiköhän noita joku toinen luopio ole jonnekin uploadaillut, tosin.
Jossain ehkä esiteini-iässä ollessani (en ihan tarkalleen muista milloin) vanhemmat päättivätkin erota kyseisestä kultista. Yhtäkkiä ei tarvinnutkaan ravata kokouksissa ja saikin viettää joulua ja syntymäpäiviä. Toisaalta olin iloinen asiasta, ja kun näitä pyhiä totuuksia ei enää syötetykkään mistään suunnasta lähinnä lopetin ajattelemasta asiaa. Samaan aikaan takaraivossa joku ääni kolkutteli tasaisin väliajoin että jotain on nyt vialla. Yritin antaa asian olla ja viettää ihan tavallista lapsuutta uskontoasioita sen kummemmin ajattelematta.
Joitain vuosia jatkui uskontoja sen syvällisemmin miettimättä, koska niiden miettiminen aiheitti epämiellyttäviä tuntemuksia. Jossain vaiheessa yläastetta koin kuitenkin pakottavan tarpeen alkaa perehtyä niihin tarkemmin, ja muodostaa jonkinlainen oma kanta. Lueskelin netistä tietoa uskonnoista, erityisesti jehovan todistajista. Tämä herätti yhtäkkiä jonkinlaisen paniikin tunteen, ja tajusin etten tiedä onko jumalaa olemassa, saatika kenen jumala on se oikea jumala. Pelkäsin valitsevani väärin ja pahimmassa tapauksessa joutuvani helvettiin. Hetken aikaa ajattelin että ehkä mun pitäisi valita satunnaisesti vain joku uskonto ja alkaa harjoittaa sitä, että on edes jonkinlaiset mahdollisuudet vältää helvetti tai muu ikuinen rangaistus vääräuskoisuudesta.
Ahdisti. Paljon.
Jatkoin uskontoihin perehtymistä ja yhtenä talvi-iltana jotain tapahtui mun päässä ja se olo mikä mulle tuli oli pahempi kuin mikään olo jota olin ikinä ennen kokenut. Seuraavat viikot meni maaten sängyssä, en jaksanut tai halunnut tehdä mitään. Aloin suunnitella itsemurhaa, en vaan kestänyt sitä oloa. Mut raahattiin terveyskeskuslääkärille, joka diagnosoi minulle masennuksen.
Siitä lähtien olenkin ollut mielenterveyshoidon piirissä. Masennusdiagnoosikin vaihtui kaksisuuntaiseen, ahdistushäiriötä, sekatiloja, kaikenlaista.
Ekasta pahimmasta masennusjaksosta kun aloin toipua sen verran että pystyin tekemään muutakin kuin makaamaan sängyssä, jatkoin uskontoihin perehtymistä. Luin ateismista, dawkinsia ym. Näiden avulla uskontokriisi hälveni melko nopeasti, ja tämän valaistumisen koettuani siinä taisi muutama vuosi mennä aikalailla tällaista perus euforinen fedora-internet-ateisti -tyyppisiä juttuja laukoen helvetinmoisella kiihkolla.
Vaikka ateisti olen vieläkin, olen huomattavasti kyllä rauhoittunut ja yrittänyt päästää siitä katkeruudesta irti. Jälkikäteen hieman hävettää moinen suu vaahdossa paasaaminen mitä tuli sillointällöin tehtyä. Näitä euforisten fedorapäiden juttuja seuratessa tosin ymmärrän omien kokemusten kautta mistä se kiihko tulee. Useinhan nämä ovat nimenomaan katkeria ex-uskiksia, joilla on varmasti myös taustalla aika ikäviä kokemuksia.
Seurauksista sen verran vielä, että nimenomaan jehovan todistajilla homma toimii niin, että kun joku eroaa järjestöstä siihen luopioon täytyy katkaista välit. Tämä auttaa painostamaan heitä tulemaan takaisin järjestöön. Mieluusti polvillaan anellen. Pahimmassa tapauksessa ihmisiltä lähtenyt ympäriltä kaikki sosiaaliset kontaktit, perhe ja sukulaiset mukaanlukien. (Omassa tapauksessani erosin perheeni mukana, joten huonomminkin olisi voinut mennä.) Järjestöstä myös erotetaan melko herkin perustein, ja seuraukset ovat samat.
Tiedän itse tapauksia, joissa kyseinen prosessi on johtanut suoraan erotetun itsemurhaan.